Huikeeta!
Vähän tuossa pari viikkoa sitten briiffasin tästä tulevasta konsultaatiosta ja tuntui että siihen on hurjan pitkä aika. No nyt tänään, lauantaina hoksasin, että hitto, sehän on jo ylihuomenna! Joudun maanantaina ja tiistaina sumpliin miten korvaan menetetyt työtuntini, sillä omalääkärille aika myöskin maanantaina kesken duunin. Mun täytyy mennä vähän kyseleen näistä mun pigmenttihäiriöistä, mitä mullon herkillä ihoalueilla. En voi mennä leikkaukseen, ellei muu kroppa ole ensin kunnossa.
Päätin tehdä duunin kanssa niin, että meen maanantaina tuntia aiemmin ja lähden puolta tuntia myöhemmin töistä, eli teen 10h päivän ja lähden siitä suoraan konsultaatiokäynnille puoli viideksi. Ja vielä aiempaa postausta kirjottaessa oli hieman ruumiista irtaantunut olo, mutta pikkuhiljaa sielu alkaa koskettaan mun fyysistä olemusta. Oon tulossa henkisestikin eheäksi tän tapahtumaketjun myötä.
Mun tänhetkiset fiilikset on tosi hyvät, vaikka välillä tulee mietittyä päässänsä kauhuskenaariot läpi. Sain meinaan Mehiläisestä rintojen suurennusta koskevan esitteen, missä käytiin yleisellä tasolla kaikki FAQ:t läpi ja siinä oli myös lista niistä kysymyksistä mitä kannattaa omalle leikkaavalle lääkärilleen esittää. Tajusin, myös muutaman seikan omaan kehooni liittyen. Sillä ensin olin haaveillut anatomisesti muotoilluista (pisaran muotoisista) ja rintalihaksen päälle asetetuista implanteista. Luettuani lehtisen, tajusin, että minulle on vähäisen rintakudokseni takia mahdoton laittaa (jos haluaa toivotun lopputuloksen) implanttia rintalihaksen päälle (ns. jälkikivuttomammalla tavalla), joten saikun pituus on varmasti n. 2 viikkoa. Tietty osittain rintalihaksen alle laitettu implantti, jopa pyöreänä mallina näyttää luonnollisemmalta, mut olen kyllä harvinaisen tietoinen, ettei lopputulos kuitenkaan ole luonnollinen, enkä luonnollisuutta edes ole hakemassa. Miksi muuten olisin implantteihin päätynyt?!
Muutama kaveri, joille tulevasta toimenpiteestäni olen kertonut, ovat olleet täysin rinnoin(heh :P) kannustamassa, toivottamassa onnea ja muutamat jopa halunneet paranemisen jälkeen mielenkiinnosta kokeilla miltä ne kädessä tuntuu. Ja lupa on kaikille halukkaille kavereille liiennyt. Tietenkin on tämä "Jassu ootko tosissas, tajuukko mitä kaikkee siitä voi seurata, oot pinnallinen, tiiäkkö riskit, pilaat kehos"-kaverit. Mutta pääasia on se, että itse tulen olemaan tyytyväinen kehooni ja siinä vaiheessa muiden mielipiteet kaikuu mun kuuroille korville.
Mulla on uskomaton taito jakaa ihmiset kahteen kastiin pelkällä olemuksellani. Niihin, jotka rakastaa mua ja viihtyy mun seurassa ja niihin, jotka ei voi sietää. Mitään välissä olevaa harmaata no on se ihan jees-massaa ei ole tai en ainakaan ole törmännyt. Puhumattakaan siitä, mitä kaikkee mä aina touhotan ympäriinsä. Tähän asti tää tissiblogi on ollut aika positiivisuuspainotteista, koska totuttelu uuteen ulkomuotoon sekä henkinen ja fyysinen kipu on vielä edessä päin.
Maanantaihin rakkaat lukijat!
-Jasmin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti