Moikka, nyt ollaan jo taas pikkusen viisaampia!
Tänään oli siis mun kauan odottama konsultaatiokäynti leikkaavan lääkärin puheilla. Ensin siinä odotushuoneessa hermoillessani ja kädet hikisenä naamakirjaa räplätessä ajattelin, kuinka mua ahdistaakaan näyttää mun olemattomat tissit "tuntemattomalle" miehelle. Olen siis tavannut lääkärin jo aiemmin viime vuonna kun esiinnyin Mehiläisen yksityistilaisuudessa soittaen pianoa ja laulaen.
Tuli mun vuoro ja astuin huoneeseen, tässä kohtaa mun kädet hikoili ja en saanut henkeä. Istahdin nojatuoliin ja hain itselleni mahdollisimman mukavan asennon. Ensin käytiin vähän potilashistoriaani läpi, edellisiä leikkauksia, mitä lääkkeitä käytän, minkä ikäisenä kuukautiseni alkoivat, pituus, paino yms. pohjustuskysymyksiä.
Sen jälkeen ei kun paita pois! Siinä seisoessani tissit paljaana, tuli todella epämukava olo, ihan vain siksi, että joutui näyttämään lääkärille juuri sen kohdan vartalostaan, mistä vähiten pitää. Musta otettiin sata eri mittaa ja lopulta olin kuulakärkikynäviivaa täynnä. Mulla on kuulemma todella lyhyt (tai siis kerkivertoa suomalaista naista lyhyempi) väli rinnan yläosasta nännin päähän, vain 15cm, kun se keskivertomitta on jotain 21cm-24cm väliltä. Lääkäri tutki vielä käsillä rintani ensin niin, että seisoin ja sitten vielä makuulla.
Mittojen ottamisen jälkeen lääkäri kysyi kokotoivettani. Sanoin jotain B:n ja C:n väliltä, mutta totesin, että ihan lääkärin suosituksen mukaan mennään, mikä on edes mahdollista, että saan toivotun lopputuloksen. Päädyttiin pyöreään, korkeaprofiiliseen, 3,1dl:een, karheaan, silikonigeelitäytteiseen implanttiin, jonka halkaisija on kuitenkin hieman pienempi. Implantti laitetaan rinnan aluspoimusta osittain ison rintalihaksen alle. Arviolta tuo päälle kolme desiä tarkoittaa mun kuppikokoni kohdalla isoa B:tä - pientä C:tä, eli juuri sen kokoista mistä haaveilinkin.
Sain kokeilla kädessäni miltä silikoni-implantti tuntuu. Ja se tuntui samalta miltä näytti. Karhennetulta melko kiinteältä geelipussilta, joita oli eri muotoisia ja kokoisia. Olin jotenkin odottanut että geeli olisi ollut vähän lötkömpää mutta kuulemma tuo materiaali mikä mulle laitetaan, ei voi alkaa vuotamaan tai revetä (niin että mössö valuisi mun elimistöön) vaikka veitsellä leikkais. Ja siitä sai jotenkin huomattavasti turvallisemman olon.
Kysyin saikun pituudesta ja se on mitä yleisimmin 3 viikkoa, jotta kudos pääsee hyvin kiinnittymään implantin pintaan ja mitä enemmän liikkuu ja höslää, sitä suurempi riski implanttien on lähteä kapseloitumaan, joka on todella ei-toivottua.
Suunniteltiin myös, että minulle leikkaus tehtaisiin propofoli-anestesialla ja paikallispuudutuspiikeillä. Eli minua ei nukutettaisi, vaan alennettaisiin tajunnantaso lääkkein. Kyseisellä anestesialla ei olla rintojen suurennusta kovin monelle Suomessa vielä tehty, mutta luotto lääkäriin on kova. Tässäkin on periaattessa vaan kyse anestesialääkärinpalkkion kiertämisestä, sillä nukutus tulee yllättävän kalliiksi.
Lopuksi sain vielä lähetteen rintakudoksen ultraääneen, koska mammografiaa näin pienirintaiselle ei voi tehdä. Ultra kutsuu mua sitten kun tietää kuinka pitkään jatkuu työt ja kun leikkausaika on lyöty lukkoon. Villinä veikkauksena leikkausajankohdalle heitän joulukuuta-tammikuuta, mutta se on vaan minun heitto. Toivottavasti kumminkin pian.
Huhheijaa, boobs, here I come!
-Jasmin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti