Moikka booberit! ;D
Kun kerran Justin Bieberin fanit ovat beliebereitä, niin miksei mun tissiblogin lukijat voi olla boobereita?
Noniin, kun alkubriiffi on tehty....
....Hyvät booberit, mun ultraääniaika on varattu tiistaiksi 17.12.2013 klo 14. Harmittaa vietävästi, kun en saanut sitä hoidettua työpäivän ulkopuolelle, vaan joudun tekeen tunteja sisään, jotta tuona tiistaina, kolmen viikon päästä, pääsen lähtemään ajoissa töistä bussiin.
Mulle on hiukan epäselvää miten ihmeessä se rintojen ultraaminen tapahtuu, mutta tuleepahan sekin sitten koettua ja samalla katottua, ettei ole ylimääräisiä kyhmyjä kudoksissa. Vaikkakin mun latteudesta johtuen olisin ne varmasti huomannut paremmin kun kukaan isorintainen itseltään. Mietin yks päivä, että miksi nykyään mammografiaa enää edes tehdään, koska jos mammosta löytyy jotain, niin passitetaan ultraan? Miksi ei suoraan ultrata kaikkien lolloja? Kai se sitten on sen verran kalliimpaa lystiä...
Mulla pyörii päässä kaikenlaisia ajatuksia nyt kun leikkaukseen on alle 6 viikkoa (41 päivää!). Olen vatsallani nukkuja, joten voinko parantuneenakaan enää nukkua mahallani? Siis todella pieni asia, mut jos kersasta asti tottunu kierähtään mahalleen niin onnistuuko se enää..?
Vaatekaappianikin olen jo kauhulla silmäillyt. Mullon tuhottomasti ihania toppeja, jotka jäävät auttamatta liian lyhyiksi. Mullon varmaan paritkymmenet bikinit, joista joudun luopumaan. Ja kaikista oudointa on joutua mennä kauppaan sovittamaan _kaikkia_paitoja_ja_ yläosia. Mulle on ihan vieras käsite "tissitoppi", joten kummallista joutua miettiin meneekö paita päälle vai ei. Ennen oon vaan kerrospukeutunut niin ettei nännit vilku normikokoisesta kaula-aukosta rintsikoiden välistä. Ohan se näin naisena pirun jees päästä shoppaan uutta vaatetta, mutta rahanmenoa ei voi estäääääää....
Palaset alkaa pikkuhiljaa kuitenkin kolista paikoilleen ja enää ei ole utopistista, että tää tosiaan tapahtuu. Enää on vain hirvee into kun en malta odottaa miltä mun yläkroppa sitten näyttää. Miltä vaatteet näyttää, miten mä totun uuteen vartalooni ja miten tutut ja tuntemattomat reagoi. Ja lähinnä kuinka paljon tuntemattomat naiset reagoi. Yleensä kun kenenkään puolesta ei voi olla onnellinen vaan aina pitää löytää asioista negatiivinen puoli... Naiset.
Julkaisin linkin tänne blogiini eräällä sivustolla ja mielipiteet ovat tarinastani ja blogi-ideastani olleet varsin myönteisiä. Sekaan tottakai mahtuu ihmisiä, jotka eivät puolla päätöstäni leikkauksesta, mutta hyvin asiallisesti ovat senkin ilmaisseet. Nostan hattua! :)
Nyt esitänkin kysymyksen boobereilleni:
Millaisia kuvia tai videoita haluatte minun tänne postaavan ?
Mitä muuta aiheeseen liittyvää sisältöä odotatte blogiini ?
FAQs?
Korostan, että teen tätä teitä varten, että saisitte laajemman käsityksen mitä rintojen suurennusleikkaus todellisuudessa on!! Joten nyt se sana-arkku auki ja kertomaan ideoita!
Palataan kolmen viikon kuluttua ultrailun merkeissä! <3
keskiviikko 27. marraskuuta 2013
maanantai 11. marraskuuta 2013
Kaupoissa kiertelyä ja rintojen tämänhetkisen koon mittailua.
Tänään törmäsin ongelmaan, jonka ei pitäisi edes naisille olla ongelma. Mä en meinaan tiennyt mikä mun oikea rintaliivi koko on ja miten se tarkalleenottaen mitataan. Piti ihan googlettaa kokotaulukko ja ottaa mittanauha käteen.
Mittanauha näyttää rintojen alta 69cm, mihin kaarituki sijoittuu ja mitta rintojen päältä 74cm. Eroa siis on vain 5cm! Siitä voi hieman päätellä kuinka pikkuruiset mun rinnat on, jos profiilia löytyy vain muutama sentti. Näihin kuppeihin ei kudosta mahdu varmaan edes desilitraa.
Hassuin juttu minkä löysin, liittyi rintaliivien hakasiin. En ollut tätä edes ennen tajunnut. Lainaus on KappAhlin rintaliivien osto-oppaasta:
KappAhlin koko-oppaassa ei edes löydy mun kokoani! Pienin rinnan päältä mitattu lukema on tuon taulukon mukaan 83cm... Eli mun rinnat hukkuu jopa A-kuppiin, joten toivon, että tämä postaus antaa edes vähän selitystä, miksi olen päätynyt ottamaan implantit.
Haluankin jokaisen naisen, joka tätä tekstiä lukee, miettivän jos heidän tissinsä kutistuisivat minun tissieni kokoisiksi. Tuntuisiko olo naiselliselta? Entä miten itsetunnon kävisi kun pienimmätkään rintsikat eivät täyttyisi vaan nännit pilkistäisivät joka asennossa kaula-aukosta?
Tarkkaanhan en vielä voi tietää minkä kokoisiksi implanttini jäävät, mutta huolestuttaa saanko normaaleista halppis liiviliikkeistä sopivia, istuvia liivejä kun ympärysmitta on kohtalaisen pieni ja siihen verrattuna rinnat isot minun ruhossani. Lisäksi löytyykö mistään enää muita kuin super_push_up-liivejä, koska silikoni ei voi tursuilla samallailla kun luomurinnan kudos ylös ja ulos liiveistä. Saattaa pushauttavat tuntua enemmän kuin epämukavilta... Mietteitä mietteitä...
Ps. Leikkaus on 57 päivän päästä. 7.1.2014. Iiiiiik! :)
Mittanauha näyttää rintojen alta 69cm, mihin kaarituki sijoittuu ja mitta rintojen päältä 74cm. Eroa siis on vain 5cm! Siitä voi hieman päätellä kuinka pikkuruiset mun rinnat on, jos profiilia löytyy vain muutama sentti. Näihin kuppeihin ei kudosta mahdu varmaan edes desilitraa.
Hassuin juttu minkä löysin, liittyi rintaliivien hakasiin. En ollut tätä edes ennen tajunnut. Lainaus on KappAhlin rintaliivien osto-oppaasta:
"Hakaset
Rintaliivit venyvät käytössä. Huomioi siis, että ostohetkellä ympärysmitta on sopiva, kun käytät uloimpia hakasia. Ajan mittaan voit käyttää sisempiä hakasia ja rintaliivisi tuntuvat mukavilta ja istuvuus säilyy hyvänä pidempään."
(Minä tyhmä ostin liivit aina niin että hakanen oli sisimmässä tai keskimmäisessä, tulipas tyhmä olo :---D)
KappAhlin koko-oppaassa ei edes löydy mun kokoani! Pienin rinnan päältä mitattu lukema on tuon taulukon mukaan 83cm... Eli mun rinnat hukkuu jopa A-kuppiin, joten toivon, että tämä postaus antaa edes vähän selitystä, miksi olen päätynyt ottamaan implantit.
Haluankin jokaisen naisen, joka tätä tekstiä lukee, miettivän jos heidän tissinsä kutistuisivat minun tissieni kokoisiksi. Tuntuisiko olo naiselliselta? Entä miten itsetunnon kävisi kun pienimmätkään rintsikat eivät täyttyisi vaan nännit pilkistäisivät joka asennossa kaula-aukosta?
Tarkkaanhan en vielä voi tietää minkä kokoisiksi implanttini jäävät, mutta huolestuttaa saanko normaaleista halppis liiviliikkeistä sopivia, istuvia liivejä kun ympärysmitta on kohtalaisen pieni ja siihen verrattuna rinnat isot minun ruhossani. Lisäksi löytyykö mistään enää muita kuin super_push_up-liivejä, koska silikoni ei voi tursuilla samallailla kun luomurinnan kudos ylös ja ulos liiveistä. Saattaa pushauttavat tuntua enemmän kuin epämukavilta... Mietteitä mietteitä...
Ps. Leikkaus on 57 päivän päästä. 7.1.2014. Iiiiiik! :)
perjantai 8. marraskuuta 2013
Työterveyslääkärin tuomio
Okei, kerron tämän episodin tämän boobblogin puolella, koska tämä liittyy hyvin läheisesti rintaoperaatiooni. Minun siis täytyy olla kaikin puolin terve, ennen kuin saan leikkaussaliin astua, että tulehdusriski uusien rintojen alueella on mahdollisimman minimaalinen. Tulehdukset kun tuppaavat leviämään.
Kuten tuossa maanantaina kirjoittelin, mun suu teki tepposet ja jouduin antibioottikuurille viisaudenhampaan tulehtumisen takia. Antibiootteja söin keskiviikkoon asti aina 8 tunnin välein, mutta kipu senkuin yltyi ja minulle nousi 39,2 asteen kuume ke-to välisenä yönä. Aamulla mittasin kuumeen todella aikaisin ja sain lukemiksi edelleen 38,8, joten soitin ajan työterveyteen, harmikseni kuulin että aikani on lääkärille vasta 15.30.
Torkuin koko päivän ja lähdin kuolemalta tuoksahtaen bussilla kohti Tullintorin Terveystaloa. Päädyin huoneeseen, kerroin kaikki mahdolliset oireet, niiden alkamisajat ja mitä särkylääkkeitä olen ottanut. Lääkäri tutki kurkun, ei löytänyt angiinaan viittaavia peitteitä. Nielu oli vain punainen ja hieman turvonnut. Hän oli määräämässä samoja antibiootteja, mitä mulla oli jo kuurillinen menossa, ja jotka eivät olleet auttaneet. Passitti varmuuden vuoksi nielusta otettavaan pikatestiin ja tulehdusarvomittaukseen - 10min vastaukset negatiivisia. Hän ei muuta hoitoa osannut antaa, vaan passitti minut Acutaan suu-ja korvaspesialistille, sillä kaulastani löytyi erikoinen kohonnut imusolmukse, joka piti tutkia.
Lähdin kiireenvilkkaa seuraavalla linjalla Taysiin ja minua palveltiin hirmuisen nopeasti. Mukava hoitaja kutsui minua parin minuutin odotuksen jälkeen nimellä ja pyysi seuraamaan. Hän istutti minut vuoteelle, mittasi kuumeen ja sykkeen. Kuume oli ehtinyt itsekseen laskea 36,9:n. Hoitaja käski minua odottamaan kunnes korvalääkäri saapuisi paikalle. Korvalääkärin saavuttua hän tutki nieluni, kurkkuni, kaulani, koko suuni erittäin tarkasti ja minun tehtävä oli kertoa mikä sattuu ja kuinka paljon. Hän kiinnitti myös huomiota antibioottien tepsimättömyyteen ja kertoi suosituksensa. Hänen mielestään ainoa jatkohoito olisi antibioottien tehostaminen ja se tapahtuisi suonensisäisesti, joten hän pyysi lupaa, että minut saa siirtää osastolle yöksi. Suostuin.
Seuraavana minut ohjattiin takaisin pedilleni ja annettiin Panacodia poreena, joka muuten maistuu ihan järkyttävälle, vaikka on jälkimauton. Siihen sain seuraavan vuorokauden aikana tottua, koska sitä tulisin juomaan enemmän kuin tarpeeksi. Lääke- ja tarvikekärry toisensa perään vilisi mun edessä, kunne stuli AMK sairaanhoitajaharjoittelijapoika tokaisemaan, että nyt laitetaan tippa. Ajatus harjoittelijasta oli automaattinen "o-ou, nyt meinaan sitte vedetään hutiin suonesta muutaman kerran oikein huolella." Onneksi hän oli todella huolellinen ja tarkka enkä huomannut käsienkään tärisevän. Ensin koitettiin vasenta kyynärvartta, neula upposi ainoan luomeni yläpuolelta nahan alle, suonta ei löytynyt ensimmäisellä, toisella, eikä kolmannellakaan kerralla. Sitten siirryttiin oikeaan ranteeseen. Kuulostaa hurjalta, mutta suoni löytyi nopeammin ja kivuttomammin sieltä. Kanyyli handuun, tarra päälle ja letkuihin.
Siinä taas odoteltiin antibioottien ja Panacodin vaikuttaessa ja keittosuolan nesteyttäessä, että mitä tapahtuu seuraavaksi. Sitten tuli ujo poika ovesta, kysyi olenko Jasmin ja sanoi kuljettavansa mut pyörätuolissa osastolle SKSO, jossa saisin lepäillä iltapalaan asti. Juteltiin matkalla niitä näitä, mun Panacod vaikutti ja aloin mongertaa. Pojasta sain sen verran selvää, että se suoritti sivariaan potilaskuljettajana. Saavuttiin huoneeseen ja siellä oli joku nainen jo ennen mua toipumassa. Me tutustuttiin ja hitto voin taas kerran todeta kuinka pieni tää maailma on! :) Juteltiin ihan lähtöön asti kaikesta mahollisesta ja jopa fb-kaveriuduttiin.
Enivei, siellä mä sit makasin ja sain tasasin väliajoin uuden pussin antibioottia ja keittosuolaa. Mulla alko kuiva yskä ja mun köhimä lima oli aivan jäätävän makuista shaissea. Lisäksi henkitorvea vihloi yskän kuivuus. Aamulla söin ja nielu oli parempi kun edellispäivänä, tai no mikä vaan muutos olisi ollut parempi kuin edellispäivänä. Minulta otettiin vielä verikoe ja erikoishammaslekuri tutki mut, kirjoitti epikriisin, parin päivän sairasloman ja määräs vähä lisää antibioottia. Nyt tuhat reikää käsivarsissa, mutta kotona!
Ps. Tänään mun leikkausaika lyötiin lukkoon. Boobs are coming 07.01.14 !!! HAPPY !!!
-Jasmin
Kuten tuossa maanantaina kirjoittelin, mun suu teki tepposet ja jouduin antibioottikuurille viisaudenhampaan tulehtumisen takia. Antibiootteja söin keskiviikkoon asti aina 8 tunnin välein, mutta kipu senkuin yltyi ja minulle nousi 39,2 asteen kuume ke-to välisenä yönä. Aamulla mittasin kuumeen todella aikaisin ja sain lukemiksi edelleen 38,8, joten soitin ajan työterveyteen, harmikseni kuulin että aikani on lääkärille vasta 15.30.
Torkuin koko päivän ja lähdin kuolemalta tuoksahtaen bussilla kohti Tullintorin Terveystaloa. Päädyin huoneeseen, kerroin kaikki mahdolliset oireet, niiden alkamisajat ja mitä särkylääkkeitä olen ottanut. Lääkäri tutki kurkun, ei löytänyt angiinaan viittaavia peitteitä. Nielu oli vain punainen ja hieman turvonnut. Hän oli määräämässä samoja antibiootteja, mitä mulla oli jo kuurillinen menossa, ja jotka eivät olleet auttaneet. Passitti varmuuden vuoksi nielusta otettavaan pikatestiin ja tulehdusarvomittaukseen - 10min vastaukset negatiivisia. Hän ei muuta hoitoa osannut antaa, vaan passitti minut Acutaan suu-ja korvaspesialistille, sillä kaulastani löytyi erikoinen kohonnut imusolmukse, joka piti tutkia.
Lähdin kiireenvilkkaa seuraavalla linjalla Taysiin ja minua palveltiin hirmuisen nopeasti. Mukava hoitaja kutsui minua parin minuutin odotuksen jälkeen nimellä ja pyysi seuraamaan. Hän istutti minut vuoteelle, mittasi kuumeen ja sykkeen. Kuume oli ehtinyt itsekseen laskea 36,9:n. Hoitaja käski minua odottamaan kunnes korvalääkäri saapuisi paikalle. Korvalääkärin saavuttua hän tutki nieluni, kurkkuni, kaulani, koko suuni erittäin tarkasti ja minun tehtävä oli kertoa mikä sattuu ja kuinka paljon. Hän kiinnitti myös huomiota antibioottien tepsimättömyyteen ja kertoi suosituksensa. Hänen mielestään ainoa jatkohoito olisi antibioottien tehostaminen ja se tapahtuisi suonensisäisesti, joten hän pyysi lupaa, että minut saa siirtää osastolle yöksi. Suostuin.
Seuraavana minut ohjattiin takaisin pedilleni ja annettiin Panacodia poreena, joka muuten maistuu ihan järkyttävälle, vaikka on jälkimauton. Siihen sain seuraavan vuorokauden aikana tottua, koska sitä tulisin juomaan enemmän kuin tarpeeksi. Lääke- ja tarvikekärry toisensa perään vilisi mun edessä, kunne stuli AMK sairaanhoitajaharjoittelijapoika tokaisemaan, että nyt laitetaan tippa. Ajatus harjoittelijasta oli automaattinen "o-ou, nyt meinaan sitte vedetään hutiin suonesta muutaman kerran oikein huolella." Onneksi hän oli todella huolellinen ja tarkka enkä huomannut käsienkään tärisevän. Ensin koitettiin vasenta kyynärvartta, neula upposi ainoan luomeni yläpuolelta nahan alle, suonta ei löytynyt ensimmäisellä, toisella, eikä kolmannellakaan kerralla. Sitten siirryttiin oikeaan ranteeseen. Kuulostaa hurjalta, mutta suoni löytyi nopeammin ja kivuttomammin sieltä. Kanyyli handuun, tarra päälle ja letkuihin.
Siinä taas odoteltiin antibioottien ja Panacodin vaikuttaessa ja keittosuolan nesteyttäessä, että mitä tapahtuu seuraavaksi. Sitten tuli ujo poika ovesta, kysyi olenko Jasmin ja sanoi kuljettavansa mut pyörätuolissa osastolle SKSO, jossa saisin lepäillä iltapalaan asti. Juteltiin matkalla niitä näitä, mun Panacod vaikutti ja aloin mongertaa. Pojasta sain sen verran selvää, että se suoritti sivariaan potilaskuljettajana. Saavuttiin huoneeseen ja siellä oli joku nainen jo ennen mua toipumassa. Me tutustuttiin ja hitto voin taas kerran todeta kuinka pieni tää maailma on! :) Juteltiin ihan lähtöön asti kaikesta mahollisesta ja jopa fb-kaveriuduttiin.
Enivei, siellä mä sit makasin ja sain tasasin väliajoin uuden pussin antibioottia ja keittosuolaa. Mulla alko kuiva yskä ja mun köhimä lima oli aivan jäätävän makuista shaissea. Lisäksi henkitorvea vihloi yskän kuivuus. Aamulla söin ja nielu oli parempi kun edellispäivänä, tai no mikä vaan muutos olisi ollut parempi kuin edellispäivänä. Minulta otettiin vielä verikoe ja erikoishammaslekuri tutki mut, kirjoitti epikriisin, parin päivän sairasloman ja määräs vähä lisää antibioottia. Nyt tuhat reikää käsivarsissa, mutta kotona!
Ps. Tänään mun leikkausaika lyötiin lukkoon. Boobs are coming 07.01.14 !!! HAPPY !!!
-Jasmin
maanantai 4. marraskuuta 2013
Back in business
Tässä hetki oltu hiljaa kyseisestä aiheesta, mutta aletaan oleen pikkuhiljaa taas lähempänä leikkauspöytää. Mulle tuli vaan ikävä takapakki nyt hampaiden kanssa, kun viimeinen jäljellä oleva viisaudenhammas päätti ilmoittaa haluavansa ulos mun leukaluusta. Kipuilen antibioottien kera kotona ja suukirurgille sain ajan 19.11. Pakko hoitaa kaikki kuntoon ennen plastiikkakirurgia.
Soitin muutama minuutti sitten Terveystalolle, jossa on mun työterveys ja kyselin mitä rintarauhasten ultraääni heillä arviolta maksaa. Ei tullut shokkina, kun luurista kuului 183€ ja risat Kelakorvauksineen. Olin kuvitellutkin vajaata pariasataa. Koitin varata ajan samantien, koska erikoislääkärinmääräys mulla jo kyseiseen toimenpiteeseen on. Listoja ei oltu tehty kun joulukuun alkuun, joten lupasin soittaa kuun lopussa uudestaan, että saan veronpalautuksista sitte tuhota puolet lääkärilaskuun.
Mun työsopimus jatkuu tän vuoden loppuun ja pomolle olen jo ilmoittanut, että vaikka jatkoa saisinkin duunille, niin tammikuun olen kokonaan pois. Tammikuu on rahallisesti ja töiden jatkumon kannalta ainoa kuu ,jolle voin leikkaukseni ottaa. Paniikkia ei vielä ole, mutta eiköhän senkin aika tuu kun ultra-aika on varattu. Sain tuossa kuulla, että tällä kyseisellä propofolianestesialla leikkaus on kivulias, mutta toistaiseksi olen sinut kivun kanssa. Mä ottasin minkä tahansa kivun tän hammassäryn tilalle...
Ultraäänen koittaessa palaan asiaan. Nyt se on penisilliinipilleri, kolaus takaraivoon ja kaatuminen sänkyyn.
-Jassu
Soitin muutama minuutti sitten Terveystalolle, jossa on mun työterveys ja kyselin mitä rintarauhasten ultraääni heillä arviolta maksaa. Ei tullut shokkina, kun luurista kuului 183€ ja risat Kelakorvauksineen. Olin kuvitellutkin vajaata pariasataa. Koitin varata ajan samantien, koska erikoislääkärinmääräys mulla jo kyseiseen toimenpiteeseen on. Listoja ei oltu tehty kun joulukuun alkuun, joten lupasin soittaa kuun lopussa uudestaan, että saan veronpalautuksista sitte tuhota puolet lääkärilaskuun.
Mun työsopimus jatkuu tän vuoden loppuun ja pomolle olen jo ilmoittanut, että vaikka jatkoa saisinkin duunille, niin tammikuun olen kokonaan pois. Tammikuu on rahallisesti ja töiden jatkumon kannalta ainoa kuu ,jolle voin leikkaukseni ottaa. Paniikkia ei vielä ole, mutta eiköhän senkin aika tuu kun ultra-aika on varattu. Sain tuossa kuulla, että tällä kyseisellä propofolianestesialla leikkaus on kivulias, mutta toistaiseksi olen sinut kivun kanssa. Mä ottasin minkä tahansa kivun tän hammassäryn tilalle...
Ultraäänen koittaessa palaan asiaan. Nyt se on penisilliinipilleri, kolaus takaraivoon ja kaatuminen sänkyyn.
-Jassu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)