Tervehdys pitkästä aikaa!
Kuten lupailin, niin nyt sitten jaksoin kirjotella ultrakäynnistäni. Viime viikot olleet sen verran tunnepuolen hulabaloota, ettei ole pystynyt panostaan tissiblogiin. Tässä mä kuitenkin nyt olen ja alotan paasaukseni viime viikon tiistaista.
Kävin siis rintojen ultrassa kattomassa, että rinnoissa ei ole kasvaimia tai kystia. Hoitaja pyysi ottamaan paidan pois ja menemään makaamaan odottelemaan radiologia saapuvaksi. Olin pimeässä huoneessa pelkkä rätti tissien päällä eikä mulla ollut aavistustakaan kuka mies mun tissejä tulee kopeloimaan. Radiologi tuuttas geeliä pitkin rintakehää ja hieroi ultrasauvalla tissit läpi. Kasvaimia tai mitää muutakaan poikkeavaa kuvissa ei näkynyt. Lopuksi hän otti vielä ruutuun still kuvan ja mittasi rintakudoksen paksuuden. WUHUU, mun tissit on n. sentin paksuiset! :D Kun kädet piti ennen toimenpidettä nostaa pään yläpuolelle makuuasennossa, niin tissit hävisi silmissä. Rintojen paikalla oli vain nännit.
Nyt kun joulupyhät on pian lopuillaan ja mun h-hetkeen on enää 12 päivää, niin mun vattassa alkaa kipristeleen. UV-viikolla mullon vielä 4 päivää töitä ja leikkaus loppiaisen jälkeisenä tiistaina. Palaan töihin takaisin viimeistään tammikuun vikalle viikolle. Saa nähä tartteeko käydä image wearilla hakemassa uusi työtakki, kun toi edellinenkin on ilman tissejäki melko nafti.
Nyt jään tölläileen telkkua ja syömään hyvin. Palailen astialle ennen leikkausta vielä kerran.
Olkaahan kuulolla :)
t. Jassu
torstai 26. joulukuuta 2013
keskiviikko 27. marraskuuta 2013
Boobereita ja ultraääniä
Moikka booberit! ;D
Kun kerran Justin Bieberin fanit ovat beliebereitä, niin miksei mun tissiblogin lukijat voi olla boobereita?
Noniin, kun alkubriiffi on tehty....
....Hyvät booberit, mun ultraääniaika on varattu tiistaiksi 17.12.2013 klo 14. Harmittaa vietävästi, kun en saanut sitä hoidettua työpäivän ulkopuolelle, vaan joudun tekeen tunteja sisään, jotta tuona tiistaina, kolmen viikon päästä, pääsen lähtemään ajoissa töistä bussiin.
Mulle on hiukan epäselvää miten ihmeessä se rintojen ultraaminen tapahtuu, mutta tuleepahan sekin sitten koettua ja samalla katottua, ettei ole ylimääräisiä kyhmyjä kudoksissa. Vaikkakin mun latteudesta johtuen olisin ne varmasti huomannut paremmin kun kukaan isorintainen itseltään. Mietin yks päivä, että miksi nykyään mammografiaa enää edes tehdään, koska jos mammosta löytyy jotain, niin passitetaan ultraan? Miksi ei suoraan ultrata kaikkien lolloja? Kai se sitten on sen verran kalliimpaa lystiä...
Mulla pyörii päässä kaikenlaisia ajatuksia nyt kun leikkaukseen on alle 6 viikkoa (41 päivää!). Olen vatsallani nukkuja, joten voinko parantuneenakaan enää nukkua mahallani? Siis todella pieni asia, mut jos kersasta asti tottunu kierähtään mahalleen niin onnistuuko se enää..?
Vaatekaappianikin olen jo kauhulla silmäillyt. Mullon tuhottomasti ihania toppeja, jotka jäävät auttamatta liian lyhyiksi. Mullon varmaan paritkymmenet bikinit, joista joudun luopumaan. Ja kaikista oudointa on joutua mennä kauppaan sovittamaan _kaikkia_paitoja_ja_ yläosia. Mulle on ihan vieras käsite "tissitoppi", joten kummallista joutua miettiin meneekö paita päälle vai ei. Ennen oon vaan kerrospukeutunut niin ettei nännit vilku normikokoisesta kaula-aukosta rintsikoiden välistä. Ohan se näin naisena pirun jees päästä shoppaan uutta vaatetta, mutta rahanmenoa ei voi estäääääää....
Palaset alkaa pikkuhiljaa kuitenkin kolista paikoilleen ja enää ei ole utopistista, että tää tosiaan tapahtuu. Enää on vain hirvee into kun en malta odottaa miltä mun yläkroppa sitten näyttää. Miltä vaatteet näyttää, miten mä totun uuteen vartalooni ja miten tutut ja tuntemattomat reagoi. Ja lähinnä kuinka paljon tuntemattomat naiset reagoi. Yleensä kun kenenkään puolesta ei voi olla onnellinen vaan aina pitää löytää asioista negatiivinen puoli... Naiset.
Julkaisin linkin tänne blogiini eräällä sivustolla ja mielipiteet ovat tarinastani ja blogi-ideastani olleet varsin myönteisiä. Sekaan tottakai mahtuu ihmisiä, jotka eivät puolla päätöstäni leikkauksesta, mutta hyvin asiallisesti ovat senkin ilmaisseet. Nostan hattua! :)
Nyt esitänkin kysymyksen boobereilleni:
Millaisia kuvia tai videoita haluatte minun tänne postaavan ?
Mitä muuta aiheeseen liittyvää sisältöä odotatte blogiini ?
FAQs?
Korostan, että teen tätä teitä varten, että saisitte laajemman käsityksen mitä rintojen suurennusleikkaus todellisuudessa on!! Joten nyt se sana-arkku auki ja kertomaan ideoita!
Palataan kolmen viikon kuluttua ultrailun merkeissä! <3
Kun kerran Justin Bieberin fanit ovat beliebereitä, niin miksei mun tissiblogin lukijat voi olla boobereita?
Noniin, kun alkubriiffi on tehty....
....Hyvät booberit, mun ultraääniaika on varattu tiistaiksi 17.12.2013 klo 14. Harmittaa vietävästi, kun en saanut sitä hoidettua työpäivän ulkopuolelle, vaan joudun tekeen tunteja sisään, jotta tuona tiistaina, kolmen viikon päästä, pääsen lähtemään ajoissa töistä bussiin.
Mulle on hiukan epäselvää miten ihmeessä se rintojen ultraaminen tapahtuu, mutta tuleepahan sekin sitten koettua ja samalla katottua, ettei ole ylimääräisiä kyhmyjä kudoksissa. Vaikkakin mun latteudesta johtuen olisin ne varmasti huomannut paremmin kun kukaan isorintainen itseltään. Mietin yks päivä, että miksi nykyään mammografiaa enää edes tehdään, koska jos mammosta löytyy jotain, niin passitetaan ultraan? Miksi ei suoraan ultrata kaikkien lolloja? Kai se sitten on sen verran kalliimpaa lystiä...
Mulla pyörii päässä kaikenlaisia ajatuksia nyt kun leikkaukseen on alle 6 viikkoa (41 päivää!). Olen vatsallani nukkuja, joten voinko parantuneenakaan enää nukkua mahallani? Siis todella pieni asia, mut jos kersasta asti tottunu kierähtään mahalleen niin onnistuuko se enää..?
Vaatekaappianikin olen jo kauhulla silmäillyt. Mullon tuhottomasti ihania toppeja, jotka jäävät auttamatta liian lyhyiksi. Mullon varmaan paritkymmenet bikinit, joista joudun luopumaan. Ja kaikista oudointa on joutua mennä kauppaan sovittamaan _kaikkia_paitoja_ja_ yläosia. Mulle on ihan vieras käsite "tissitoppi", joten kummallista joutua miettiin meneekö paita päälle vai ei. Ennen oon vaan kerrospukeutunut niin ettei nännit vilku normikokoisesta kaula-aukosta rintsikoiden välistä. Ohan se näin naisena pirun jees päästä shoppaan uutta vaatetta, mutta rahanmenoa ei voi estäääääää....
Palaset alkaa pikkuhiljaa kuitenkin kolista paikoilleen ja enää ei ole utopistista, että tää tosiaan tapahtuu. Enää on vain hirvee into kun en malta odottaa miltä mun yläkroppa sitten näyttää. Miltä vaatteet näyttää, miten mä totun uuteen vartalooni ja miten tutut ja tuntemattomat reagoi. Ja lähinnä kuinka paljon tuntemattomat naiset reagoi. Yleensä kun kenenkään puolesta ei voi olla onnellinen vaan aina pitää löytää asioista negatiivinen puoli... Naiset.
Julkaisin linkin tänne blogiini eräällä sivustolla ja mielipiteet ovat tarinastani ja blogi-ideastani olleet varsin myönteisiä. Sekaan tottakai mahtuu ihmisiä, jotka eivät puolla päätöstäni leikkauksesta, mutta hyvin asiallisesti ovat senkin ilmaisseet. Nostan hattua! :)
Nyt esitänkin kysymyksen boobereilleni:
Millaisia kuvia tai videoita haluatte minun tänne postaavan ?
Mitä muuta aiheeseen liittyvää sisältöä odotatte blogiini ?
FAQs?
Korostan, että teen tätä teitä varten, että saisitte laajemman käsityksen mitä rintojen suurennusleikkaus todellisuudessa on!! Joten nyt se sana-arkku auki ja kertomaan ideoita!
Palataan kolmen viikon kuluttua ultrailun merkeissä! <3
maanantai 11. marraskuuta 2013
Kaupoissa kiertelyä ja rintojen tämänhetkisen koon mittailua.
Tänään törmäsin ongelmaan, jonka ei pitäisi edes naisille olla ongelma. Mä en meinaan tiennyt mikä mun oikea rintaliivi koko on ja miten se tarkalleenottaen mitataan. Piti ihan googlettaa kokotaulukko ja ottaa mittanauha käteen.
Mittanauha näyttää rintojen alta 69cm, mihin kaarituki sijoittuu ja mitta rintojen päältä 74cm. Eroa siis on vain 5cm! Siitä voi hieman päätellä kuinka pikkuruiset mun rinnat on, jos profiilia löytyy vain muutama sentti. Näihin kuppeihin ei kudosta mahdu varmaan edes desilitraa.
Hassuin juttu minkä löysin, liittyi rintaliivien hakasiin. En ollut tätä edes ennen tajunnut. Lainaus on KappAhlin rintaliivien osto-oppaasta:
KappAhlin koko-oppaassa ei edes löydy mun kokoani! Pienin rinnan päältä mitattu lukema on tuon taulukon mukaan 83cm... Eli mun rinnat hukkuu jopa A-kuppiin, joten toivon, että tämä postaus antaa edes vähän selitystä, miksi olen päätynyt ottamaan implantit.
Haluankin jokaisen naisen, joka tätä tekstiä lukee, miettivän jos heidän tissinsä kutistuisivat minun tissieni kokoisiksi. Tuntuisiko olo naiselliselta? Entä miten itsetunnon kävisi kun pienimmätkään rintsikat eivät täyttyisi vaan nännit pilkistäisivät joka asennossa kaula-aukosta?
Tarkkaanhan en vielä voi tietää minkä kokoisiksi implanttini jäävät, mutta huolestuttaa saanko normaaleista halppis liiviliikkeistä sopivia, istuvia liivejä kun ympärysmitta on kohtalaisen pieni ja siihen verrattuna rinnat isot minun ruhossani. Lisäksi löytyykö mistään enää muita kuin super_push_up-liivejä, koska silikoni ei voi tursuilla samallailla kun luomurinnan kudos ylös ja ulos liiveistä. Saattaa pushauttavat tuntua enemmän kuin epämukavilta... Mietteitä mietteitä...
Ps. Leikkaus on 57 päivän päästä. 7.1.2014. Iiiiiik! :)
Mittanauha näyttää rintojen alta 69cm, mihin kaarituki sijoittuu ja mitta rintojen päältä 74cm. Eroa siis on vain 5cm! Siitä voi hieman päätellä kuinka pikkuruiset mun rinnat on, jos profiilia löytyy vain muutama sentti. Näihin kuppeihin ei kudosta mahdu varmaan edes desilitraa.
Hassuin juttu minkä löysin, liittyi rintaliivien hakasiin. En ollut tätä edes ennen tajunnut. Lainaus on KappAhlin rintaliivien osto-oppaasta:
"Hakaset
Rintaliivit venyvät käytössä. Huomioi siis, että ostohetkellä ympärysmitta on sopiva, kun käytät uloimpia hakasia. Ajan mittaan voit käyttää sisempiä hakasia ja rintaliivisi tuntuvat mukavilta ja istuvuus säilyy hyvänä pidempään."
(Minä tyhmä ostin liivit aina niin että hakanen oli sisimmässä tai keskimmäisessä, tulipas tyhmä olo :---D)
KappAhlin koko-oppaassa ei edes löydy mun kokoani! Pienin rinnan päältä mitattu lukema on tuon taulukon mukaan 83cm... Eli mun rinnat hukkuu jopa A-kuppiin, joten toivon, että tämä postaus antaa edes vähän selitystä, miksi olen päätynyt ottamaan implantit.
Haluankin jokaisen naisen, joka tätä tekstiä lukee, miettivän jos heidän tissinsä kutistuisivat minun tissieni kokoisiksi. Tuntuisiko olo naiselliselta? Entä miten itsetunnon kävisi kun pienimmätkään rintsikat eivät täyttyisi vaan nännit pilkistäisivät joka asennossa kaula-aukosta?
Tarkkaanhan en vielä voi tietää minkä kokoisiksi implanttini jäävät, mutta huolestuttaa saanko normaaleista halppis liiviliikkeistä sopivia, istuvia liivejä kun ympärysmitta on kohtalaisen pieni ja siihen verrattuna rinnat isot minun ruhossani. Lisäksi löytyykö mistään enää muita kuin super_push_up-liivejä, koska silikoni ei voi tursuilla samallailla kun luomurinnan kudos ylös ja ulos liiveistä. Saattaa pushauttavat tuntua enemmän kuin epämukavilta... Mietteitä mietteitä...
Ps. Leikkaus on 57 päivän päästä. 7.1.2014. Iiiiiik! :)
perjantai 8. marraskuuta 2013
Työterveyslääkärin tuomio
Okei, kerron tämän episodin tämän boobblogin puolella, koska tämä liittyy hyvin läheisesti rintaoperaatiooni. Minun siis täytyy olla kaikin puolin terve, ennen kuin saan leikkaussaliin astua, että tulehdusriski uusien rintojen alueella on mahdollisimman minimaalinen. Tulehdukset kun tuppaavat leviämään.
Kuten tuossa maanantaina kirjoittelin, mun suu teki tepposet ja jouduin antibioottikuurille viisaudenhampaan tulehtumisen takia. Antibiootteja söin keskiviikkoon asti aina 8 tunnin välein, mutta kipu senkuin yltyi ja minulle nousi 39,2 asteen kuume ke-to välisenä yönä. Aamulla mittasin kuumeen todella aikaisin ja sain lukemiksi edelleen 38,8, joten soitin ajan työterveyteen, harmikseni kuulin että aikani on lääkärille vasta 15.30.
Torkuin koko päivän ja lähdin kuolemalta tuoksahtaen bussilla kohti Tullintorin Terveystaloa. Päädyin huoneeseen, kerroin kaikki mahdolliset oireet, niiden alkamisajat ja mitä särkylääkkeitä olen ottanut. Lääkäri tutki kurkun, ei löytänyt angiinaan viittaavia peitteitä. Nielu oli vain punainen ja hieman turvonnut. Hän oli määräämässä samoja antibiootteja, mitä mulla oli jo kuurillinen menossa, ja jotka eivät olleet auttaneet. Passitti varmuuden vuoksi nielusta otettavaan pikatestiin ja tulehdusarvomittaukseen - 10min vastaukset negatiivisia. Hän ei muuta hoitoa osannut antaa, vaan passitti minut Acutaan suu-ja korvaspesialistille, sillä kaulastani löytyi erikoinen kohonnut imusolmukse, joka piti tutkia.
Lähdin kiireenvilkkaa seuraavalla linjalla Taysiin ja minua palveltiin hirmuisen nopeasti. Mukava hoitaja kutsui minua parin minuutin odotuksen jälkeen nimellä ja pyysi seuraamaan. Hän istutti minut vuoteelle, mittasi kuumeen ja sykkeen. Kuume oli ehtinyt itsekseen laskea 36,9:n. Hoitaja käski minua odottamaan kunnes korvalääkäri saapuisi paikalle. Korvalääkärin saavuttua hän tutki nieluni, kurkkuni, kaulani, koko suuni erittäin tarkasti ja minun tehtävä oli kertoa mikä sattuu ja kuinka paljon. Hän kiinnitti myös huomiota antibioottien tepsimättömyyteen ja kertoi suosituksensa. Hänen mielestään ainoa jatkohoito olisi antibioottien tehostaminen ja se tapahtuisi suonensisäisesti, joten hän pyysi lupaa, että minut saa siirtää osastolle yöksi. Suostuin.
Seuraavana minut ohjattiin takaisin pedilleni ja annettiin Panacodia poreena, joka muuten maistuu ihan järkyttävälle, vaikka on jälkimauton. Siihen sain seuraavan vuorokauden aikana tottua, koska sitä tulisin juomaan enemmän kuin tarpeeksi. Lääke- ja tarvikekärry toisensa perään vilisi mun edessä, kunne stuli AMK sairaanhoitajaharjoittelijapoika tokaisemaan, että nyt laitetaan tippa. Ajatus harjoittelijasta oli automaattinen "o-ou, nyt meinaan sitte vedetään hutiin suonesta muutaman kerran oikein huolella." Onneksi hän oli todella huolellinen ja tarkka enkä huomannut käsienkään tärisevän. Ensin koitettiin vasenta kyynärvartta, neula upposi ainoan luomeni yläpuolelta nahan alle, suonta ei löytynyt ensimmäisellä, toisella, eikä kolmannellakaan kerralla. Sitten siirryttiin oikeaan ranteeseen. Kuulostaa hurjalta, mutta suoni löytyi nopeammin ja kivuttomammin sieltä. Kanyyli handuun, tarra päälle ja letkuihin.
Siinä taas odoteltiin antibioottien ja Panacodin vaikuttaessa ja keittosuolan nesteyttäessä, että mitä tapahtuu seuraavaksi. Sitten tuli ujo poika ovesta, kysyi olenko Jasmin ja sanoi kuljettavansa mut pyörätuolissa osastolle SKSO, jossa saisin lepäillä iltapalaan asti. Juteltiin matkalla niitä näitä, mun Panacod vaikutti ja aloin mongertaa. Pojasta sain sen verran selvää, että se suoritti sivariaan potilaskuljettajana. Saavuttiin huoneeseen ja siellä oli joku nainen jo ennen mua toipumassa. Me tutustuttiin ja hitto voin taas kerran todeta kuinka pieni tää maailma on! :) Juteltiin ihan lähtöön asti kaikesta mahollisesta ja jopa fb-kaveriuduttiin.
Enivei, siellä mä sit makasin ja sain tasasin väliajoin uuden pussin antibioottia ja keittosuolaa. Mulla alko kuiva yskä ja mun köhimä lima oli aivan jäätävän makuista shaissea. Lisäksi henkitorvea vihloi yskän kuivuus. Aamulla söin ja nielu oli parempi kun edellispäivänä, tai no mikä vaan muutos olisi ollut parempi kuin edellispäivänä. Minulta otettiin vielä verikoe ja erikoishammaslekuri tutki mut, kirjoitti epikriisin, parin päivän sairasloman ja määräs vähä lisää antibioottia. Nyt tuhat reikää käsivarsissa, mutta kotona!
Ps. Tänään mun leikkausaika lyötiin lukkoon. Boobs are coming 07.01.14 !!! HAPPY !!!
-Jasmin
Kuten tuossa maanantaina kirjoittelin, mun suu teki tepposet ja jouduin antibioottikuurille viisaudenhampaan tulehtumisen takia. Antibiootteja söin keskiviikkoon asti aina 8 tunnin välein, mutta kipu senkuin yltyi ja minulle nousi 39,2 asteen kuume ke-to välisenä yönä. Aamulla mittasin kuumeen todella aikaisin ja sain lukemiksi edelleen 38,8, joten soitin ajan työterveyteen, harmikseni kuulin että aikani on lääkärille vasta 15.30.
Torkuin koko päivän ja lähdin kuolemalta tuoksahtaen bussilla kohti Tullintorin Terveystaloa. Päädyin huoneeseen, kerroin kaikki mahdolliset oireet, niiden alkamisajat ja mitä särkylääkkeitä olen ottanut. Lääkäri tutki kurkun, ei löytänyt angiinaan viittaavia peitteitä. Nielu oli vain punainen ja hieman turvonnut. Hän oli määräämässä samoja antibiootteja, mitä mulla oli jo kuurillinen menossa, ja jotka eivät olleet auttaneet. Passitti varmuuden vuoksi nielusta otettavaan pikatestiin ja tulehdusarvomittaukseen - 10min vastaukset negatiivisia. Hän ei muuta hoitoa osannut antaa, vaan passitti minut Acutaan suu-ja korvaspesialistille, sillä kaulastani löytyi erikoinen kohonnut imusolmukse, joka piti tutkia.
Lähdin kiireenvilkkaa seuraavalla linjalla Taysiin ja minua palveltiin hirmuisen nopeasti. Mukava hoitaja kutsui minua parin minuutin odotuksen jälkeen nimellä ja pyysi seuraamaan. Hän istutti minut vuoteelle, mittasi kuumeen ja sykkeen. Kuume oli ehtinyt itsekseen laskea 36,9:n. Hoitaja käski minua odottamaan kunnes korvalääkäri saapuisi paikalle. Korvalääkärin saavuttua hän tutki nieluni, kurkkuni, kaulani, koko suuni erittäin tarkasti ja minun tehtävä oli kertoa mikä sattuu ja kuinka paljon. Hän kiinnitti myös huomiota antibioottien tepsimättömyyteen ja kertoi suosituksensa. Hänen mielestään ainoa jatkohoito olisi antibioottien tehostaminen ja se tapahtuisi suonensisäisesti, joten hän pyysi lupaa, että minut saa siirtää osastolle yöksi. Suostuin.
Seuraavana minut ohjattiin takaisin pedilleni ja annettiin Panacodia poreena, joka muuten maistuu ihan järkyttävälle, vaikka on jälkimauton. Siihen sain seuraavan vuorokauden aikana tottua, koska sitä tulisin juomaan enemmän kuin tarpeeksi. Lääke- ja tarvikekärry toisensa perään vilisi mun edessä, kunne stuli AMK sairaanhoitajaharjoittelijapoika tokaisemaan, että nyt laitetaan tippa. Ajatus harjoittelijasta oli automaattinen "o-ou, nyt meinaan sitte vedetään hutiin suonesta muutaman kerran oikein huolella." Onneksi hän oli todella huolellinen ja tarkka enkä huomannut käsienkään tärisevän. Ensin koitettiin vasenta kyynärvartta, neula upposi ainoan luomeni yläpuolelta nahan alle, suonta ei löytynyt ensimmäisellä, toisella, eikä kolmannellakaan kerralla. Sitten siirryttiin oikeaan ranteeseen. Kuulostaa hurjalta, mutta suoni löytyi nopeammin ja kivuttomammin sieltä. Kanyyli handuun, tarra päälle ja letkuihin.
Siinä taas odoteltiin antibioottien ja Panacodin vaikuttaessa ja keittosuolan nesteyttäessä, että mitä tapahtuu seuraavaksi. Sitten tuli ujo poika ovesta, kysyi olenko Jasmin ja sanoi kuljettavansa mut pyörätuolissa osastolle SKSO, jossa saisin lepäillä iltapalaan asti. Juteltiin matkalla niitä näitä, mun Panacod vaikutti ja aloin mongertaa. Pojasta sain sen verran selvää, että se suoritti sivariaan potilaskuljettajana. Saavuttiin huoneeseen ja siellä oli joku nainen jo ennen mua toipumassa. Me tutustuttiin ja hitto voin taas kerran todeta kuinka pieni tää maailma on! :) Juteltiin ihan lähtöön asti kaikesta mahollisesta ja jopa fb-kaveriuduttiin.
Enivei, siellä mä sit makasin ja sain tasasin väliajoin uuden pussin antibioottia ja keittosuolaa. Mulla alko kuiva yskä ja mun köhimä lima oli aivan jäätävän makuista shaissea. Lisäksi henkitorvea vihloi yskän kuivuus. Aamulla söin ja nielu oli parempi kun edellispäivänä, tai no mikä vaan muutos olisi ollut parempi kuin edellispäivänä. Minulta otettiin vielä verikoe ja erikoishammaslekuri tutki mut, kirjoitti epikriisin, parin päivän sairasloman ja määräs vähä lisää antibioottia. Nyt tuhat reikää käsivarsissa, mutta kotona!
Ps. Tänään mun leikkausaika lyötiin lukkoon. Boobs are coming 07.01.14 !!! HAPPY !!!
-Jasmin
maanantai 4. marraskuuta 2013
Back in business
Tässä hetki oltu hiljaa kyseisestä aiheesta, mutta aletaan oleen pikkuhiljaa taas lähempänä leikkauspöytää. Mulle tuli vaan ikävä takapakki nyt hampaiden kanssa, kun viimeinen jäljellä oleva viisaudenhammas päätti ilmoittaa haluavansa ulos mun leukaluusta. Kipuilen antibioottien kera kotona ja suukirurgille sain ajan 19.11. Pakko hoitaa kaikki kuntoon ennen plastiikkakirurgia.
Soitin muutama minuutti sitten Terveystalolle, jossa on mun työterveys ja kyselin mitä rintarauhasten ultraääni heillä arviolta maksaa. Ei tullut shokkina, kun luurista kuului 183€ ja risat Kelakorvauksineen. Olin kuvitellutkin vajaata pariasataa. Koitin varata ajan samantien, koska erikoislääkärinmääräys mulla jo kyseiseen toimenpiteeseen on. Listoja ei oltu tehty kun joulukuun alkuun, joten lupasin soittaa kuun lopussa uudestaan, että saan veronpalautuksista sitte tuhota puolet lääkärilaskuun.
Mun työsopimus jatkuu tän vuoden loppuun ja pomolle olen jo ilmoittanut, että vaikka jatkoa saisinkin duunille, niin tammikuun olen kokonaan pois. Tammikuu on rahallisesti ja töiden jatkumon kannalta ainoa kuu ,jolle voin leikkaukseni ottaa. Paniikkia ei vielä ole, mutta eiköhän senkin aika tuu kun ultra-aika on varattu. Sain tuossa kuulla, että tällä kyseisellä propofolianestesialla leikkaus on kivulias, mutta toistaiseksi olen sinut kivun kanssa. Mä ottasin minkä tahansa kivun tän hammassäryn tilalle...
Ultraäänen koittaessa palaan asiaan. Nyt se on penisilliinipilleri, kolaus takaraivoon ja kaatuminen sänkyyn.
-Jassu
Soitin muutama minuutti sitten Terveystalolle, jossa on mun työterveys ja kyselin mitä rintarauhasten ultraääni heillä arviolta maksaa. Ei tullut shokkina, kun luurista kuului 183€ ja risat Kelakorvauksineen. Olin kuvitellutkin vajaata pariasataa. Koitin varata ajan samantien, koska erikoislääkärinmääräys mulla jo kyseiseen toimenpiteeseen on. Listoja ei oltu tehty kun joulukuun alkuun, joten lupasin soittaa kuun lopussa uudestaan, että saan veronpalautuksista sitte tuhota puolet lääkärilaskuun.
Mun työsopimus jatkuu tän vuoden loppuun ja pomolle olen jo ilmoittanut, että vaikka jatkoa saisinkin duunille, niin tammikuun olen kokonaan pois. Tammikuu on rahallisesti ja töiden jatkumon kannalta ainoa kuu ,jolle voin leikkaukseni ottaa. Paniikkia ei vielä ole, mutta eiköhän senkin aika tuu kun ultra-aika on varattu. Sain tuossa kuulla, että tällä kyseisellä propofolianestesialla leikkaus on kivulias, mutta toistaiseksi olen sinut kivun kanssa. Mä ottasin minkä tahansa kivun tän hammassäryn tilalle...
Ultraäänen koittaessa palaan asiaan. Nyt se on penisilliinipilleri, kolaus takaraivoon ja kaatuminen sänkyyn.
-Jassu
maanantai 16. syyskuuta 2013
Konsultaatiokäynti Mehiläisessä
Moikka, nyt ollaan jo taas pikkusen viisaampia!
Tänään oli siis mun kauan odottama konsultaatiokäynti leikkaavan lääkärin puheilla. Ensin siinä odotushuoneessa hermoillessani ja kädet hikisenä naamakirjaa räplätessä ajattelin, kuinka mua ahdistaakaan näyttää mun olemattomat tissit "tuntemattomalle" miehelle. Olen siis tavannut lääkärin jo aiemmin viime vuonna kun esiinnyin Mehiläisen yksityistilaisuudessa soittaen pianoa ja laulaen.
Tuli mun vuoro ja astuin huoneeseen, tässä kohtaa mun kädet hikoili ja en saanut henkeä. Istahdin nojatuoliin ja hain itselleni mahdollisimman mukavan asennon. Ensin käytiin vähän potilashistoriaani läpi, edellisiä leikkauksia, mitä lääkkeitä käytän, minkä ikäisenä kuukautiseni alkoivat, pituus, paino yms. pohjustuskysymyksiä.
Sen jälkeen ei kun paita pois! Siinä seisoessani tissit paljaana, tuli todella epämukava olo, ihan vain siksi, että joutui näyttämään lääkärille juuri sen kohdan vartalostaan, mistä vähiten pitää. Musta otettiin sata eri mittaa ja lopulta olin kuulakärkikynäviivaa täynnä. Mulla on kuulemma todella lyhyt (tai siis kerkivertoa suomalaista naista lyhyempi) väli rinnan yläosasta nännin päähän, vain 15cm, kun se keskivertomitta on jotain 21cm-24cm väliltä. Lääkäri tutki vielä käsillä rintani ensin niin, että seisoin ja sitten vielä makuulla.
Mittojen ottamisen jälkeen lääkäri kysyi kokotoivettani. Sanoin jotain B:n ja C:n väliltä, mutta totesin, että ihan lääkärin suosituksen mukaan mennään, mikä on edes mahdollista, että saan toivotun lopputuloksen. Päädyttiin pyöreään, korkeaprofiiliseen, 3,1dl:een, karheaan, silikonigeelitäytteiseen implanttiin, jonka halkaisija on kuitenkin hieman pienempi. Implantti laitetaan rinnan aluspoimusta osittain ison rintalihaksen alle. Arviolta tuo päälle kolme desiä tarkoittaa mun kuppikokoni kohdalla isoa B:tä - pientä C:tä, eli juuri sen kokoista mistä haaveilinkin.
Sain kokeilla kädessäni miltä silikoni-implantti tuntuu. Ja se tuntui samalta miltä näytti. Karhennetulta melko kiinteältä geelipussilta, joita oli eri muotoisia ja kokoisia. Olin jotenkin odottanut että geeli olisi ollut vähän lötkömpää mutta kuulemma tuo materiaali mikä mulle laitetaan, ei voi alkaa vuotamaan tai revetä (niin että mössö valuisi mun elimistöön) vaikka veitsellä leikkais. Ja siitä sai jotenkin huomattavasti turvallisemman olon.
Kysyin saikun pituudesta ja se on mitä yleisimmin 3 viikkoa, jotta kudos pääsee hyvin kiinnittymään implantin pintaan ja mitä enemmän liikkuu ja höslää, sitä suurempi riski implanttien on lähteä kapseloitumaan, joka on todella ei-toivottua.
Suunniteltiin myös, että minulle leikkaus tehtaisiin propofoli-anestesialla ja paikallispuudutuspiikeillä. Eli minua ei nukutettaisi, vaan alennettaisiin tajunnantaso lääkkein. Kyseisellä anestesialla ei olla rintojen suurennusta kovin monelle Suomessa vielä tehty, mutta luotto lääkäriin on kova. Tässäkin on periaattessa vaan kyse anestesialääkärinpalkkion kiertämisestä, sillä nukutus tulee yllättävän kalliiksi.
Lopuksi sain vielä lähetteen rintakudoksen ultraääneen, koska mammografiaa näin pienirintaiselle ei voi tehdä. Ultra kutsuu mua sitten kun tietää kuinka pitkään jatkuu työt ja kun leikkausaika on lyöty lukkoon. Villinä veikkauksena leikkausajankohdalle heitän joulukuuta-tammikuuta, mutta se on vaan minun heitto. Toivottavasti kumminkin pian.
Huhheijaa, boobs, here I come!
-Jasmin
Tänään oli siis mun kauan odottama konsultaatiokäynti leikkaavan lääkärin puheilla. Ensin siinä odotushuoneessa hermoillessani ja kädet hikisenä naamakirjaa räplätessä ajattelin, kuinka mua ahdistaakaan näyttää mun olemattomat tissit "tuntemattomalle" miehelle. Olen siis tavannut lääkärin jo aiemmin viime vuonna kun esiinnyin Mehiläisen yksityistilaisuudessa soittaen pianoa ja laulaen.
Tuli mun vuoro ja astuin huoneeseen, tässä kohtaa mun kädet hikoili ja en saanut henkeä. Istahdin nojatuoliin ja hain itselleni mahdollisimman mukavan asennon. Ensin käytiin vähän potilashistoriaani läpi, edellisiä leikkauksia, mitä lääkkeitä käytän, minkä ikäisenä kuukautiseni alkoivat, pituus, paino yms. pohjustuskysymyksiä.
Sen jälkeen ei kun paita pois! Siinä seisoessani tissit paljaana, tuli todella epämukava olo, ihan vain siksi, että joutui näyttämään lääkärille juuri sen kohdan vartalostaan, mistä vähiten pitää. Musta otettiin sata eri mittaa ja lopulta olin kuulakärkikynäviivaa täynnä. Mulla on kuulemma todella lyhyt (tai siis kerkivertoa suomalaista naista lyhyempi) väli rinnan yläosasta nännin päähän, vain 15cm, kun se keskivertomitta on jotain 21cm-24cm väliltä. Lääkäri tutki vielä käsillä rintani ensin niin, että seisoin ja sitten vielä makuulla.
Mittojen ottamisen jälkeen lääkäri kysyi kokotoivettani. Sanoin jotain B:n ja C:n väliltä, mutta totesin, että ihan lääkärin suosituksen mukaan mennään, mikä on edes mahdollista, että saan toivotun lopputuloksen. Päädyttiin pyöreään, korkeaprofiiliseen, 3,1dl:een, karheaan, silikonigeelitäytteiseen implanttiin, jonka halkaisija on kuitenkin hieman pienempi. Implantti laitetaan rinnan aluspoimusta osittain ison rintalihaksen alle. Arviolta tuo päälle kolme desiä tarkoittaa mun kuppikokoni kohdalla isoa B:tä - pientä C:tä, eli juuri sen kokoista mistä haaveilinkin.
Sain kokeilla kädessäni miltä silikoni-implantti tuntuu. Ja se tuntui samalta miltä näytti. Karhennetulta melko kiinteältä geelipussilta, joita oli eri muotoisia ja kokoisia. Olin jotenkin odottanut että geeli olisi ollut vähän lötkömpää mutta kuulemma tuo materiaali mikä mulle laitetaan, ei voi alkaa vuotamaan tai revetä (niin että mössö valuisi mun elimistöön) vaikka veitsellä leikkais. Ja siitä sai jotenkin huomattavasti turvallisemman olon.
Kysyin saikun pituudesta ja se on mitä yleisimmin 3 viikkoa, jotta kudos pääsee hyvin kiinnittymään implantin pintaan ja mitä enemmän liikkuu ja höslää, sitä suurempi riski implanttien on lähteä kapseloitumaan, joka on todella ei-toivottua.
Suunniteltiin myös, että minulle leikkaus tehtaisiin propofoli-anestesialla ja paikallispuudutuspiikeillä. Eli minua ei nukutettaisi, vaan alennettaisiin tajunnantaso lääkkein. Kyseisellä anestesialla ei olla rintojen suurennusta kovin monelle Suomessa vielä tehty, mutta luotto lääkäriin on kova. Tässäkin on periaattessa vaan kyse anestesialääkärinpalkkion kiertämisestä, sillä nukutus tulee yllättävän kalliiksi.
Lopuksi sain vielä lähetteen rintakudoksen ultraääneen, koska mammografiaa näin pienirintaiselle ei voi tehdä. Ultra kutsuu mua sitten kun tietää kuinka pitkään jatkuu työt ja kun leikkausaika on lyöty lukkoon. Villinä veikkauksena leikkausajankohdalle heitän joulukuuta-tammikuuta, mutta se on vaan minun heitto. Toivottavasti kumminkin pian.
Huhheijaa, boobs, here I come!
-Jasmin
lauantai 14. syyskuuta 2013
Enää 5...4...3...2 päivää lääkärikäyntiin
Huikeeta!
Vähän tuossa pari viikkoa sitten briiffasin tästä tulevasta konsultaatiosta ja tuntui että siihen on hurjan pitkä aika. No nyt tänään, lauantaina hoksasin, että hitto, sehän on jo ylihuomenna! Joudun maanantaina ja tiistaina sumpliin miten korvaan menetetyt työtuntini, sillä omalääkärille aika myöskin maanantaina kesken duunin. Mun täytyy mennä vähän kyseleen näistä mun pigmenttihäiriöistä, mitä mullon herkillä ihoalueilla. En voi mennä leikkaukseen, ellei muu kroppa ole ensin kunnossa.
Päätin tehdä duunin kanssa niin, että meen maanantaina tuntia aiemmin ja lähden puolta tuntia myöhemmin töistä, eli teen 10h päivän ja lähden siitä suoraan konsultaatiokäynnille puoli viideksi. Ja vielä aiempaa postausta kirjottaessa oli hieman ruumiista irtaantunut olo, mutta pikkuhiljaa sielu alkaa koskettaan mun fyysistä olemusta. Oon tulossa henkisestikin eheäksi tän tapahtumaketjun myötä.
Mun tänhetkiset fiilikset on tosi hyvät, vaikka välillä tulee mietittyä päässänsä kauhuskenaariot läpi. Sain meinaan Mehiläisestä rintojen suurennusta koskevan esitteen, missä käytiin yleisellä tasolla kaikki FAQ:t läpi ja siinä oli myös lista niistä kysymyksistä mitä kannattaa omalle leikkaavalle lääkärilleen esittää. Tajusin, myös muutaman seikan omaan kehooni liittyen. Sillä ensin olin haaveillut anatomisesti muotoilluista (pisaran muotoisista) ja rintalihaksen päälle asetetuista implanteista. Luettuani lehtisen, tajusin, että minulle on vähäisen rintakudokseni takia mahdoton laittaa (jos haluaa toivotun lopputuloksen) implanttia rintalihaksen päälle (ns. jälkikivuttomammalla tavalla), joten saikun pituus on varmasti n. 2 viikkoa. Tietty osittain rintalihaksen alle laitettu implantti, jopa pyöreänä mallina näyttää luonnollisemmalta, mut olen kyllä harvinaisen tietoinen, ettei lopputulos kuitenkaan ole luonnollinen, enkä luonnollisuutta edes ole hakemassa. Miksi muuten olisin implantteihin päätynyt?!
Muutama kaveri, joille tulevasta toimenpiteestäni olen kertonut, ovat olleet täysin rinnoin(heh :P) kannustamassa, toivottamassa onnea ja muutamat jopa halunneet paranemisen jälkeen mielenkiinnosta kokeilla miltä ne kädessä tuntuu. Ja lupa on kaikille halukkaille kavereille liiennyt. Tietenkin on tämä "Jassu ootko tosissas, tajuukko mitä kaikkee siitä voi seurata, oot pinnallinen, tiiäkkö riskit, pilaat kehos"-kaverit. Mutta pääasia on se, että itse tulen olemaan tyytyväinen kehooni ja siinä vaiheessa muiden mielipiteet kaikuu mun kuuroille korville.
Mulla on uskomaton taito jakaa ihmiset kahteen kastiin pelkällä olemuksellani. Niihin, jotka rakastaa mua ja viihtyy mun seurassa ja niihin, jotka ei voi sietää. Mitään välissä olevaa harmaata no on se ihan jees-massaa ei ole tai en ainakaan ole törmännyt. Puhumattakaan siitä, mitä kaikkee mä aina touhotan ympäriinsä. Tähän asti tää tissiblogi on ollut aika positiivisuuspainotteista, koska totuttelu uuteen ulkomuotoon sekä henkinen ja fyysinen kipu on vielä edessä päin.
Maanantaihin rakkaat lukijat!
-Jasmin
Vähän tuossa pari viikkoa sitten briiffasin tästä tulevasta konsultaatiosta ja tuntui että siihen on hurjan pitkä aika. No nyt tänään, lauantaina hoksasin, että hitto, sehän on jo ylihuomenna! Joudun maanantaina ja tiistaina sumpliin miten korvaan menetetyt työtuntini, sillä omalääkärille aika myöskin maanantaina kesken duunin. Mun täytyy mennä vähän kyseleen näistä mun pigmenttihäiriöistä, mitä mullon herkillä ihoalueilla. En voi mennä leikkaukseen, ellei muu kroppa ole ensin kunnossa.
Päätin tehdä duunin kanssa niin, että meen maanantaina tuntia aiemmin ja lähden puolta tuntia myöhemmin töistä, eli teen 10h päivän ja lähden siitä suoraan konsultaatiokäynnille puoli viideksi. Ja vielä aiempaa postausta kirjottaessa oli hieman ruumiista irtaantunut olo, mutta pikkuhiljaa sielu alkaa koskettaan mun fyysistä olemusta. Oon tulossa henkisestikin eheäksi tän tapahtumaketjun myötä.
Mun tänhetkiset fiilikset on tosi hyvät, vaikka välillä tulee mietittyä päässänsä kauhuskenaariot läpi. Sain meinaan Mehiläisestä rintojen suurennusta koskevan esitteen, missä käytiin yleisellä tasolla kaikki FAQ:t läpi ja siinä oli myös lista niistä kysymyksistä mitä kannattaa omalle leikkaavalle lääkärilleen esittää. Tajusin, myös muutaman seikan omaan kehooni liittyen. Sillä ensin olin haaveillut anatomisesti muotoilluista (pisaran muotoisista) ja rintalihaksen päälle asetetuista implanteista. Luettuani lehtisen, tajusin, että minulle on vähäisen rintakudokseni takia mahdoton laittaa (jos haluaa toivotun lopputuloksen) implanttia rintalihaksen päälle (ns. jälkikivuttomammalla tavalla), joten saikun pituus on varmasti n. 2 viikkoa. Tietty osittain rintalihaksen alle laitettu implantti, jopa pyöreänä mallina näyttää luonnollisemmalta, mut olen kyllä harvinaisen tietoinen, ettei lopputulos kuitenkaan ole luonnollinen, enkä luonnollisuutta edes ole hakemassa. Miksi muuten olisin implantteihin päätynyt?!
Muutama kaveri, joille tulevasta toimenpiteestäni olen kertonut, ovat olleet täysin rinnoin(heh :P) kannustamassa, toivottamassa onnea ja muutamat jopa halunneet paranemisen jälkeen mielenkiinnosta kokeilla miltä ne kädessä tuntuu. Ja lupa on kaikille halukkaille kavereille liiennyt. Tietenkin on tämä "Jassu ootko tosissas, tajuukko mitä kaikkee siitä voi seurata, oot pinnallinen, tiiäkkö riskit, pilaat kehos"-kaverit. Mutta pääasia on se, että itse tulen olemaan tyytyväinen kehooni ja siinä vaiheessa muiden mielipiteet kaikuu mun kuuroille korville.
Mulla on uskomaton taito jakaa ihmiset kahteen kastiin pelkällä olemuksellani. Niihin, jotka rakastaa mua ja viihtyy mun seurassa ja niihin, jotka ei voi sietää. Mitään välissä olevaa harmaata no on se ihan jees-massaa ei ole tai en ainakaan ole törmännyt. Puhumattakaan siitä, mitä kaikkee mä aina touhotan ympäriinsä. Tähän asti tää tissiblogi on ollut aika positiivisuuspainotteista, koska totuttelu uuteen ulkomuotoon sekä henkinen ja fyysinen kipu on vielä edessä päin.
Maanantaihin rakkaat lukijat!
-Jasmin
keskiviikko 4. syyskuuta 2013
Konsultaatioaika varattu, mitkä fiilikset?
Raipati rai kaikille Suomessa tehdystä kauneuskirurgisesta toimenpiteestä kiinnostuneille!
Sivulta päin otettu kuva, jossa mulla toppaamattomat bikinit ja pieni pala mustaa mekkoa.
Niinkuin blogin nimestä voi päätellä, tämä on henkilökohtainen kertomukseni rintojeni suurennusleikkauksesta. Teen tästä blogista kaunistelemattoman tarinan siitä, millaiset fiilikset mulla on henkisesti ja fyysisesti kyseisestä leikkauksesta ennen sitä ja sen jälkeen. Postaan kuvia ja mahdollisesti videoita auttaakseni muita, jotka harkitsevat suurennuttaa rintansa (Suomessa). Kerron konsultaatiosta, riskeistä, kivuista, itkusta ja ilosta.
Ensin kerron vähän taustoja itsestäni, mikäli ette minua vielä tiedä. (Tutut voi skipata tämän kappaleen tai kerrata vähän ;)) Olen 24v. tamperelaistunut nainen, jolla ei ole koskaan ollut sen suurempaa ongelmaa itsetuntonsa kanssa. Olen oikeastaa ollut hyvinkin tyytyväinen ulkonäkööni aina. Olen todella hentorakenteinen; 164cm pitkä, painoa noin 49 kiloa ja rinnat kuppia A (rintaliivien mukaan), mutta pienemmät ne ehdottomasti on, sillä A-kupin rintaliivitkin jää osin tyhjiksi.
Pari vuotta sitten asia alkoi jollain tavalla vaivata, vaikka kukaan ei koskaan ole pahasti "lautuudestani" sanonut. Tuli vain sellanen fiilis, että mun kropasta puuttuu jotakin tärkeää, jokin selkeä naiseuden merkki. Päätin alkaa selailemaan blogeja, youtubea, nettiä ylipäätään löytääkseni omakohtaista kokemusta ja vähän laajempaa selittelyä leikkauksen kulusta, kustannuksista, komplikaatioista yms. tärkeistä asioista. Tällaista ei kuitenkaan kovin helpolla löytynyt. Huomasin, että kaikki kertoi vaan siitä, että "jee nyt mullon tissit ja sillee." Mitä se ketään kiinnostaa? "Joo sullon tissit, sitte?" Silloin jo päätin, että jos koskaan rintaleikkaukseen menen, teen laajan kuvauksen mitä se todellisuudessa on. Tässä on pari kuvaa musta nyt:
Edestä päin otettu kuva, jossa pelkät urheilurintsikat.
Eli, nyt mulle on sitten tänään varattu konsultaatioaika 16.9. klo 16.30 Mehiläiseen tänne Tampereelle. Vielä kuukausi sitten jotenkin kaikki tuntui kaukaiselta, niinkun toisessa blogissani (Piusa's life) mainitsinkin. Nyt kun aika on varattu ja se häämöttää vajaan parin viikon päästä maanantaina töiden jälkeen, mullon tosi huikee fiilis. Odotan ihan suunnattomasti lääkäriä (varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni!) Mä haluan tietää kaiken ja jakaa teidän kanssa kaiken!
Seuraava blogi tulee siis maanantaina 16.9. Pysykää kuulolla, pysykää rintsikoissanne!
Adios siihen asti! -Piusa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)