Niinkuin blogin nimestä voi päätellä, tämä on henkilökohtainen kertomukseni rintojeni suurennusleikkauksesta. Teen tästä blogista kaunistelemattoman tarinan siitä, millaiset fiilikset mulla on henkisesti ja fyysisesti kyseisestä leikkauksesta ennen sitä ja sen jälkeen. Postaan kuvia ja mahdollisesti videoita auttaakseni muita, jotka harkitsevat suurennuttaa rintansa (Suomessa). Kerron konsultaatiosta, riskeistä, kivuista, itkusta ja ilosta.
Ensin kerron vähän taustoja itsestäni, mikäli ette minua vielä tiedä. (Tutut voi skipata tämän kappaleen tai kerrata vähän ;)) Olen 24v. tamperelaistunut nainen, jolla ei ole koskaan ollut sen suurempaa ongelmaa itsetuntonsa kanssa. Olen oikeastaa ollut hyvinkin tyytyväinen ulkonäkööni aina. Olen todella hentorakenteinen; 164cm pitkä, painoa noin 49 kiloa ja rinnat kuppia A (rintaliivien mukaan), mutta pienemmät ne ehdottomasti on, sillä A-kupin rintaliivitkin jää osin tyhjiksi.
Pari vuotta sitten asia alkoi jollain tavalla vaivata, vaikka kukaan ei koskaan ole pahasti "lautuudestani" sanonut. Tuli vain sellanen fiilis, että mun kropasta puuttuu jotakin tärkeää, jokin selkeä naiseuden merkki. Päätin alkaa selailemaan blogeja, youtubea, nettiä ylipäätään löytääkseni omakohtaista kokemusta ja vähän laajempaa selittelyä leikkauksen kulusta, kustannuksista, komplikaatioista yms. tärkeistä asioista. Tällaista ei kuitenkaan kovin helpolla löytynyt. Huomasin, että kaikki kertoi vaan siitä, että "jee nyt mullon tissit ja sillee." Mitä se ketään kiinnostaa? "Joo sullon tissit, sitte?" Silloin jo päätin, että jos koskaan rintaleikkaukseen menen, teen laajan kuvauksen mitä se todellisuudessa on. Tässä on pari kuvaa musta nyt:
Edestä päin otettu kuva, jossa pelkät urheilurintsikat.
Eli, nyt mulle on sitten tänään varattu konsultaatioaika 16.9. klo 16.30 Mehiläiseen tänne Tampereelle. Vielä kuukausi sitten jotenkin kaikki tuntui kaukaiselta, niinkun toisessa blogissani (Piusa's life) mainitsinkin. Nyt kun aika on varattu ja se häämöttää vajaan parin viikon päästä maanantaina töiden jälkeen, mullon tosi huikee fiilis. Odotan ihan suunnattomasti lääkäriä (varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni!) Mä haluan tietää kaiken ja jakaa teidän kanssa kaiken!
Seuraava blogi tulee siis maanantaina 16.9. Pysykää kuulolla, pysykää rintsikoissanne!
Adios siihen asti! -Piusa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti